Nytkin olen pukeutunut SA-intin malliseen lämpöliiviin, mitä on kiva pitää sisällä teepaidan kanssa. Olen kyllä aina ihmetellyt, miksi tämmöistä lyhythihaista paitaa ei voisi kutsua kahvipaidaksi.
Kesällä herätin kaupungilla vissin halveksunnan sekaista pahennusta maastokuvioisella liivillä. Piti ostaa semmoinen vaalea helleliivi, koska kamat eivät sovi kesäisin pöksyjen taskuihin, enkä ole reppu- tai käsilaukkumiehiä. Sattuneesta syystä halpahallin vaaleat liivit eivät sopineet päälle, joten valitsin maastokuvioisen, mistä löytyi aikamiesten kokoja. Eikä sitä koskaan tiedä, koska joutuu sulautumaan maastoon.
Hyvin se kesäliivi asiansa ajoi. Joku tuttu kyllä risti sen persuliiviksi, en tiedä miksi. Prätkällä en ole koskaan ajellut, mopolla joskus ja polkupyörälläkin ennen. Ennen olin enempi automiehiä. No olenhan minä oikeastaan kannatusmielessä mukana yhdessä jengissä, koska kuulun suomalaiseen valtakirkkoon. Joskus olin pitkään tiukastikin mukana semmoisessa jengissä, missä opeteltiin olemaan juomatta viinaa.
Se jälkimmäinen jäsenyys ei lainkaan hävetä, eikä kaikenkirjavista sattumuksista huolimatta kaduta. Se vähän kaduttaa, että kuuluin muutamia vuosia yhteen poliittiseen puolueeseen. Olisin jo nuorempana kuulunut yhteen toiseen puolueeseen, mutta piirisihteerin kanssa sammuimme molemmat toimistoon ennen kuin kerkesin allekirjoittaa jäsenyyshakemuksen tai jonkin semmoisen paperin. Persuihin voisin vieläkin liittyä, mutta olkoon, kun en kumminkaan viitsisi paljon osallistua.
***
Raitistelujengiin kuulumisen kautta tutustuin vuosien mittaan moniin entisiin linnanvenkuloihin. Useimmat heistä, ainakin ne raittiina pitkään pysyneet, olivat mukavia tyyppejä, eivät tavan immeistä kummempia. Kuten kai yleisesti tiedetään, suurin osa porukasta kiven sisällä on siellä viinan ja muiden päihteiden liikakäytön seurausten takia. Päihderiippuvuus ajaa ihmisparan typeriin tekoihin. Huumekoukku teettää kuulema rumaa keikkaa vähän jatkuvasti. Joku saa hepulin pienestäkin määrästä päihteitä.
Ammattikonnia oli ainakin ennen Suomen vankiloissa melko vähän, kaiken muun sortin veivareita ja vääntäjiä oli tietysti sitäkin enemmän. Nykyisestä tilanteesta en niin tiedä, siinä joutuu olemaan lehtitietojen varassa, kun yhteyksiä ei tule pidetyksi yllä. Pitäisi varmaan alkaa soitella ja sähkötellä vanhoille tutuille, jotta saisi ajantasaisia kuulumisia.
Olenhan minä sentään em. liivijengissä ainakin hiukan hengessä mukana. Epäilen, että meitä erilaisten liivien käyttäjiä on kyllä tässä kylmässä maassa aikamoinen joukko. Pukuliivit ovat tietty asia erikseen. Itse lahjoitin pois viimeisen liivillisen liituraitapukuni, joten se siitä trendistä.
Ai niin, piti vielä sanoa, ettei se puku tai liivi miestä tai naista pahenna, jos ei parannakaan. Luulin, että täysin tyhjästä joutuu repimään lehdykäisiin uutisia vain lomakaudella keskellä kesää, mutta se juttujen ja skuuppien pula, sekä uutiskääpiöiden työpaikkahiostus on tietysti ainainen.
Ei se ole mitään uutta, jo 80-luvulla siivuteltiin lehtibisnestä vilkkaasti uusille omistajille. Jo kauan sitten olin töissä semmoisessa uutispaperissa, missä oli toimituksen seinällä iso juliste "Tulos tai ulos". Kyllä Siperia opettaa, mutta nykyisin ikävä kyllä liian monessa paikassa.
Nykyisin on jo vähän vaikea erottaa juttujen perusteella iltapäivälehteä tavallisesta sanomalehdestä. Ainakin persujen mättäminen olan ja selän takaa näyttää olevan mediamurmeleille tyypillinen, mutta ei sentään geneettinen ominaisuus. On niitä onneksi olemassa vielä olemassa kunnon lukujuttujenkin tekijöitä. Mikäpä siinä, antaa palaa vain! Luulisin kyllä, että persut kestää ja liivit lämmittää.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti