intrigööri: Ilmaistakin apua alkoholismiin

29.11.2013

Ilmaistakin apua alkoholismiin

Intrigööri luki US:n jutun alkoholistien Minnesota-hoidosta. Tuon hoitomuodon periaatteet kuulostavat hyviltä, mutta hoidon tuloksia kehutiin mielestäni vähän liikaa. Silti kaikki konstit, joilla alkoholi- tai päihderiippuvuus saadaan katkaistuksi ja elämänmuutos mahdollistuu, ovat tarpeellisia.

Tässä asiassa voi asennoitua kuin jesuiitat, sillä hyvä tarkoitus pyhittää keinot, melko pitkälti. Erilaisia huruhoitojakin on toki tarjolla. Oikeastaan kaikki ovat huruhoitoja niin kauan kuin hoidettava ei saa aikaiseksi omaa halua raitistua. Kaikki eivät tietenkään halua hoitopaikoissakaan raitistua, he vain syövät ja makaavat itsensä parempaan kondikseen.

Uskonnollisuus voi joskus auttaa, sillä mm. helluntalaiset ovat yhteisössään aina saavuttaneet hyviä tuloksia alkoholistien raitistamisessa. Jossain muualla uskonnon tuputtamisesta hoitopaikoissa on huonoja kokemuksia.

Minnesota-hoito on maksullinen, eikä ihan halpa, kuten monet muutkin Suomessakin tarjotut katkaisuhoidot ja pitkäkestoiset hoitomenetelmät. Hoitopaikat henkilöstökuluineen eivät pyöri tyhjällä, joten hoitojaksoille kertyy hintaa äkkiä tonnitolkulla. Niinpä tällaiset julkiset ja yksityisten yksiköiden tarjoamat alkoholiongelmaisten hoidot koskettavat lähinnä työssäkäyviä tai heitä joiden hoidolle löytyy maksaja.

Intrigöörin myötätunto on myös oman viiteryhmän eli rupusakin puolella. Jos viinakierre jatkuu, rupustelu odottaa useimpia. Yleensä silloin kun hoitoon pääsemisen tarve olisi suurin ja ongelmainen itse haluaisi katkolle, kaikenlaiset maksut ovat liikaa. Kuntien sossuista maksusitoumuksen saaminen hoitopaikkaan on yhä tiukemassa, jos se on koskaan löysässä ollutkaan. Tämä saattaa johtua siitäkin, että hoidon tulos on usein ollut vain siinä, että kaveri jaksaa taas notkua pitkään kulmien inhokkina. Tuleehan siinä hoitojen maksaja kyyniseksi.

***
Päihdekierteen katkaiseminen omin voimin on raskasta ja vaikeaa, vaikka halujakin olisi. Entisessä ryyppysakissa pysytellen toipuminen on mahdottomuus. Raittiissa porukassa saa edes jonkinlaisen mahdollisuuden toipumiseen, toiset ovat samassa veneessä tai ojassa.

Tiedän, että tuhannet päihderiippuvaisten läheiset ovat tälläkin hetkellä tuskille asti huolissaan lapsensa, omaisensa tai ystävänsä puolesta. Ongelma on synkkä ja ikävä paitsi alkkikselle itselleen, myös koko lähipiirille. Ns. pulsut ovat jo "pudonneet pohjan läpi", heillä ei ole enää halua tai voimia muutokseen.

Syrjäytyneelle alkkikselle tai sellaiseksi luisuvalle on sentään jäljellä muutamia käytännössä ilmaisia avun mahdollisuuksia. Apua kierteen katkaisemiseen voi saada ainakin terkkarista tai A-klinikalta.

Jos oman juomisen "pohja" tuntuu löytyvän eli tuntuu siltä, että "nyt riittää", voi vaikka mennä viimeiseen paikkaan ensimmäiseksi ja painella sisään AA-ryhmään. Sieltä ei pois ajeta, jos tulijan pää on ehtinyt selvitä, ryhmissä ollaan vain selvänä. Ryhmiä toimii useimmilla paikkakunnilla. Osoitteita ja kokoontumisaikoja saa ainakin AA:n auttavasta luurista, tässä linkki AA:n sivuille.

AA:ssa tai tuossa varmaankin pätevässä Minnesota-hoidossa ei opeteta kohtuuteen, sillä sellaista ei ole alkoholisteille olemassa. Hoitotapoja ja -muotoja on sinänsä ollut ja on vieläkin vaikka kuinka monta.

Silloin tällöin vuosien varrella on tehty "loistava keksintö" eli on kehitetty lääke, joka tekee sairaasta terveen ja jopa opettaa hänet kohtuuteen. No, näkee niitä enkeleitä lentelemässä, jos menee pihalle seisomaan ja katselee tarpeeksi kauan yötaivaalle. Pian saattaa nähdä komeetankin.

Tekipähän vain mieli kertoa, että on sitä olemassa ilmaistakin apua. Vertaistukiryhmä AA on vapaaehtoinen, vapaamuotoinen ja ilmainen. Kahvirahaa ja ryhmäpaikan vuokraa kerätään omalta porukalta, jos joku haluaa laittaa latinsa likoon. Homma pyörii hiturahoilla, koska kaikki ovat vapaaehtoisia ja tasa-arvoisia, pomoja ei ole.

Tulokkailta ei rahaa tai henkkareita kysellä, eikä kysellä paljon muutakaan. AA ei periaatteesta ota mitään ulkopuolisia avustuksia vastaan. Sellainen asenne on rahaa palvovassa maailmassa hyvin harvinainen, mutta terve ja toimiva.

***
Maailmanlaajuisen ja miljoonia ihmisiä auttaneen AA:n toiminta alkoi vuonna 1935 Yhdysvalloissa kahden omasta juomisestaan huolestuneen punanenän tutustuessa toisiinsa, toinen heistä oli lekuri, toinen lakimies. Suomeen asti tämä silloin uusi menetelmä ehti joskus vuonna 1948. Nyt Suomessa toimii satoja vertaistukiryhmiä ja toiminnan piirissä on paljon ihmisiä, myös alkoholistien perheenjäseniä.

Kirjanpitoa jäsenistä ei pidetä, heitä ei rekisteröidä mihinkään. AA, Alcoholics Anonymous, tarkoittaa suomeksi nimettömiä alkoholisteja, joten ryhmissä voi käyttää pelkkää etunimeä tai keksittyä nimeä. Nimettömyys suojelee uusia ja vanhempiakin jäseniä leimaantumasta ryhmän ulkopuolella ongelmaiseksi. NImettömyydellä myös estetään vanhoja "viisaita" jäseniä ratsastamasta omalla aa-raittiudellaan, yhdestäkään yksilöstä ei olisi esikuvaksi kenellekään. Joku voisi ja on voinutkin erehtyä luulemaan muuta.

Oman nimettömyyden rikkojat AA:ssa ovat silti melko harvassa. (Intrigööri rikkoo tässä nimettömyyttä, mutta jälkikäteen, koska en enää ole mukana ko. porukassa. Jos hiippailen sinne vielä joskus uudestaan, sittenpähän tästä syntini kannan.)

***
AA ei ole uskonnollinen yhteisö, vaikka varmaankin tarkoituksella vanhanaikaisena säilytetyssä 12 askeleen toipumisohjelmassa puhutaan monessakin kohti Jumalasta ja toisessa paikassa "korkeammasta voimasta", mutta sellaisiin ei kukaan voi vaatia uskomaan. Korkeampi voima ryhmässä voi olla vaikka lämpöpatteri, siihen voi hyvällä syyllä uskoa, muuten tulisi talvella kylmä.

Joitakin raitistumisen yrittäjiä lieväkin uskonnollisuus on tökkinyt niin paljon, että he ovat sen varjolla jatkaneet vanhoja tapojaan, surullisinkin seurauksin. (Yhdelle tutulle kävi tämän vuoksi huonosti, mutta ei kukaan pakota mihinkään. Toinen ryhmään viemäni tulokas sai jumalapuheista hepulin, eikä tullut toiste. En tiedä, miten hänelle kävi.) Jossain kerrottiin, että 12-askeleeseen pohjautuvista uusista menetelmistä olisi uskonnollisuus saatettu karsia kokonaan pois. En tiedä, tehoaako "sana" sitten paremmin.

Himppu nöyryyttä ainakin tarvitaan, mutta se ei tarkoita nöyristelyä, vaan oman elämän tosiasioiden katsomista silmästä silmään. Vertaistuki on se joka tehoaa ja sitä käytetään samalta pohjalta mm. huume- tai peluriaddiktien apuna. Tavoitteenahan on olla raittiina (tai huumeongelmissa "puhtaana") vain päivä kerrallaan. Alkuaikoina olisi liian rajua ajatella niin, että ei enää koskaan...

Niin kauan on toivoa kuin on elämää. Alkoholisteista voi tulla taviskansalaisia ja kovat huumehörhöt saattavat selviytyä kuiville, joskus. On kyllä sanottava, että pahaksi ehtinyt alkoholismi on sairauksista kamalimpia. Sitä ei ole sivustakaan mukava seurata. (Kokemusta siitä on, ihan läheistenkin ihmisten joukossa, parhaillaankin.)

Sitä en osaa sanoa, millä prosentilla perinteisessä AA:ssa päästään pitkiin raittiuksiin, koska tilastoja ei pidetä. Ensimmäinen raitis vuosi on hieno saavutus, mutta se on vasta uuden terveemmän elämäntavan opettelua. Vuosipäiviä juhlitaan, sekin on vapaaehtoista, eikä juhlia tilastoida. AA:n 12 askeleen ja perinteen toipumistie ei ole helppo, ei sinne päinkään, eikä vertaistuki kaikkinensa voi aina olla parasta mahdollista, mutta jokaisella on vissi mahdollisuus onnistua. Ryhmissä ja kavereissa on valinnan varaa.

***
Intrigööri luuli joskus, että kapakoissa rällääminen tai jossain örvelöinti oli värikästä ja rentoa elämää. Surkeaa se oli oikeasti, koska kysymys oli pahenevasta ongelmasta. Raitistumisessakin on riitti väriä ja vaarallisia tilanteita. Eihän se paljon rääkätty nuppi ihan kokonaan parane sillä, että viina jää pois, mutta selvänä oleminen mahdollistaa melkein ns. normaalin ihmisen elämän.

Intrigöörillä on pian takana 24 vuotta yhtäkyytiä ilman viinaa, mutta ei se kerralla käyntiin lähtenyt, aiemmin lopettamista piti yrittää monta kertaa. Suomen AA:ssa taitaa olla sellaisiakin ukkoja, jotka ovat "kutjottaneet kuivilla" melkein puoli vuosisataa.

Miksikö pitää yrittää olla päivä kerrallaan raittiina koko loppuelämä? No siksi, että kerran alkoholisti on sitä aina. Yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian vähän, kuten fraasissa sanotaan. Pitkä raittius on on oikeastaan vaarallinen, sillä sen katketessa kyyti on kylmää. Sitäkin on joutunut toisten kohdalla näkemään, ettei kohtuuteen opi ikinä. Yli 20 vuodestakin on putoiltu ryyppäämään ja noutaja osaa silloin olla nopea.

Täytyy muistaa, ettei vika ole viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Minun mielestäni AA ei ole koskaan ollut mikään raittiusliike, eikä se ole osoitellut ketään sormella. Yksi iskulauseista onkin: "Elä ja anna elää". Mutta sinne vain, mukaan ja matkaan, jos siltä tuntuu! Ei tarvitse maksusitoumuksia, kai ryhmissä vieläkin tarjotaan kahvia. Pitäisi taas käydä katsomassa, tarjotaanko, pitkästä aikaa.

On se niinkin, ettei kukaan nuori ihminen ajattele, että hei, ryyppään tässä itseni parissa vuodessa ihan sikana hunnigolle. Tai vedän kamaa ja tykittelen niin, ettei tartte pitkään kitua. Niin vain käy joillekin, jos on käydäkseen.

Alkoholismi on edelleen iso kansallinen ongelma, vaikka pelkkiä viinaan vinksahtaneita on nuoremmissa ongelmaisissa enää vähän, sillä useimmat ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Toipumisen kannalta tilanne vain pahenee. AA:lla ja kaikilla muillakin auttajilla on paikkansa, sama se miten toipuu, kunhan vain toipuu.

***

Lisäys 2.12.13: Ihminen voi kehittää addiktion moniin asioihin. Riiputko vai roikutko netissä? Pitäiskö perustaa uusi vertaisapuryhmä "Nimettömät nettinistit"?