22.11.2013

Fantastisia hautajaisia


Koti-Suomesta saadaan nykyisin vain ikäviä uutisia, jollaisia on jo vuosia kuulunut Etelä-Euroopasta. Lisää työttömiä, poliittista suhmurointia eri tasoilla, ahneutta tilaisuuden tullen ja alhaista mieltä, kontrollin puutetta toisaalla ja liikaa kyttäystä muualla, valtapelejä, muiden ainaista syyttelyä ilman itsekritiikkiä ja ties vaikka mitä. Suomesta on tullut ikävä mitättömistä asioista pöyristyjien ja tyhjästä ilmiantajien eriarvoisuuden maa.

Mutta ei synkistellä. Olisi jo aika ottaa rennommin. Kerran täällä vain eletään ja sitten siirrytään tuonpuoleiseen, tai ainakin hiljaisuuteen, missä ikuisuus jatkuu loputtomiin, ihmisten touhuiluista riippumatta. Ei kannattaisi turhista hötkyillä ja panikoida elon taipaleella. 

Tuonpuoleisessa kaikki kiire ja kiusat ovat ohi, eikä aika lopu kesken. Eihän pitkän unen pitäisi ketään pelottaa, sen huonommin siinä ei käy. Mutta Ghanassa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään. Siinä hengessä Ghanassa on jo kauan tehty taiteellisia, fantastisia ruumisarkkuja

Ennen käsityönä tehdyn upean fantasia-arkun saivat vain päälliköt ja muut merkittävät henkilöt. Nykyisin jokainen  vainaja, jonka omaisilla on vähänkin varaa käsityöhön, saa juuri sellaisen arkun, josta hän olisi eläissään pitänyt. Ehkä niitä tilataan maailmallekin?

Ainakin Etelä-Ghanassa ollaan varmoja, että kuoleminen tästä elämästä on yksilön olemassaolossa vain välivaihe. Uskomuksen mukaan elämä jatkuu tuonpuoleisessa, mistä kuolleet voisivat hyvinkin vaikuttaa sukulaistensa maallisen elämän tilanteisiin. Siksi vainajan henkeä halutaan miellyttää hänelle parhaiten sopivalla arkulla, ehkä hautajaismenoillakin.


Usein arkut symboloivat kuolleiden ihmisten ammatteja, elämäntapoja tai harrastuksia. Ghanalaisten taidepuuseppien tilaustyönä työstämät eläinhahmot ovat erityisen kauniita luomuksia. Eläinhahmot, kuten linnut ja kalat lienevät muita arvostetumpia, koska ne saattavat edustaa samalla klaanien toteemieläimiä. 


Arkkuvalikoimassa näyttäisi olevan melkein sitä, mitä ihminen vain osaa keksiä. Puuseppämestarit työllistävät nuorempia alan tulokkaita oppisopimuksin ja voivat siten tarvittaessa valmistaa useita arkkuja samaan aikaan. Tavallisesti arkut tehdään käsityönä, ilman sähkötyökaluja, paikallisesta wawa-puusta. Taidearkun maalaaminenkin saattaa kestää päiväkausia.

Ehkä fantasia-arkun voisi tilata Ghanasta tänne kalsaan Suomeenkin? Mallistosta päätellen Ghanassa on Nokian ystäviä vai lienevätkö nuo jotkut kuvahaun tulokset jostain kumman syystä suomalaisia tilauksia? Myös kosketusnäyttöinen "iCoffin" olisi valikoimassa.

No, on siellä Ghanassa näemmä tupakin, kaljan ja cokiksen ystäviä ja erilaisten kenkämerkkien käyttäjiä. Ajopelin, laivan tai lentokoneen voisi tilata kehon viimeiseksi leposijaksi. Rehevän naishahmonkin on joku kaverikseen halunnut. 

Rahamies jo eläissään pääsisi kuoltuaan lepoon vaikka oikein ison setelinipun sisälle. Jätelava menee ehkä jollekulle huumorihenkilölle. Ananasta löytyisi ja porkkanan näköistä leposijaa, soitinta, mersua ja bensapumppua...


Suomessa arkkumallisto on yhtä ankea kuin hautajaisista vastaavat kirkotkin. Kalliitakin meillä myytävät lepolaatikot ovat. Ehkä hiukan hauskemmat tai yksilöllisemmät hautajaiset saisi aikaiseksi tilaamalla fantasialuomuksen Ghanasta? Sikäläisiä arkkuja on ollut esillä ainakin modernin taiteen museoissa.


Ghanassa erikoiset arkut on tarkoitettu omaisten mielenrauhan turvaamiseksi, ettei vainajan henki suuttuisi jälkeen jääville sukulaisille. Ehkä tilaustöiden taustalla on myös lähtevän viimeinen toive? Meitillä sellaisia ei paljon kysellä, eikä edes aina haluttaisi kuunnella. Lähdön edellä saatetaan uskotella, että kyllä kuoleva vielä siitä toipuu tolpilleen. Viimeinen matka maan päällä on karu ja lohduton.

Suomessa eläminen on monin verroin kalliimpaa kuin Afrikassa. Mutta kuoleminenkin käy yhä kalliimmaksi, sillä kaikkeen sotkeutuvat ilmastonormien kiristäjät vaativat krematorioihinkin savusuodattimia, vaikka noita tarpeellisia laitoksia ei ole montaa koko laajassa maassa. 

Mutta eihän hienoa fantasia-arkkua edes raskisi polttaa, äiti-maahan sellainen pitäisi haltijoineen laittaa. Vaan joko meillä on kaikki ilopito ja löysäily ankarasti kielletty? Koskeeko se kuolleitakin? Mistään ei voi enää olla varma, kun lakipykäläviidakko vain rehevöityy. Synkkis-Suomessa hautajaiset eivät ole ainakaan iloinen poismenneen ihmisen muistojuhla. 

Kirkoissa meillä on ainakin se yhteinen piire, että siellä tulee kyllä noutaja mieleen ja ilo on kaukana. Taivaan iloistakaan ei kerrota oikeastaan yhtään mitään, eikä edes helvetin lieskoilla   pelotella. Valjua se on kirkonmeininki nykyisin ja siksi kirkkojen penkkirivistöt ovat melkein aina tyhjän panttina. Ei ole mitään ulkoista syytä käydä kirkossa, paitsi häät ja hautajaiset, ehkä joulukirkko, jolloin luterilaisuuskin saa osakseen hiukan tunnelmaa.



Kirkossa käymisessä on vähän sama juttu kuin siinä, että terveelliset elämäntavat tulevat harkintaan vasta terkkarissa tai sairaalassa. Terveysvalistusta puputetaan kyllä monesta ja monesta tuutista, sillä se taviksen terveys meneekin epävarmuudessa, kun ei yhtään tiedä, ketä ja mitä uskoa.

***



Ei kommentteja: