Fantastiset hautajaiset

Tämä on ghanalainen puuveistos ja
samalla upea ruumisarkku.

Koti-Suomesta saadaan nykyisin vain ikäviä uutisia, jollaisia on jo vuosia kuulunut Etelä-Euroopasta. Lisää työttömiä, poliittista suhmurointia eri tasoilla, ahneutta tilaisuuden tullen ja alhaista mieltä, kontrollin puutetta toisaalla ja liikaa kyttäystä muualla, valtapelejä, muiden ainaista syyttelyä ilman itsekritiikkiä ja ties vaikka mitä. Suomesta on tullut ikävä mitättömistä asioista pöyristyjien ja tyhjästä ilmiantajien eriarvoisuuden maa.

Mutta ei synkistellä. Olisi jo aika ottaa rennommin. Kerran täällä vain eletään ja sitten siirrytään tuonpuoleiseen, tai ainakin hiljaisuuteen, missä ikuisuus jatkuu loputtomiin, ihmisten touhuiluista riippumatta. Ei kannattaisi turhista hötkyillä ja panikoida elon taipaleella. 

Tuonpuoleisessa kaikki kiire ja kiusat ovat ohi, eikä aika lopu kesken. Eihän pitkän unen pitäisi ketään pelottaa, sen huonommin siinä ei käy. Mutta pääosin kristityssä maassa Ghanassa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään. Vainajan hengen tulisi kuitenkin olla sovussa maan päälle jäävien läheisten kanssa. Siinä hengessä Ghanassa on jo kauan tehty taiteellisia, fantastisia ruumisarkkuja. 

Luonnonuskonnoilla, klaaneilla ja perinteillä on vankka sijansa noin 30 miljoonan asukkaan maassa. Ennen käsityönä tehdyn upean fantasia-arkun saivat vain päälliköt ja muut merkittävät henkilöt. Nykyisin jokainen vainaja, jonka omaisilla on vähänkin varaa käsityöhön, saa juuri sellaisen arkun, josta hän olisi eläissään pitänyt. Ehkä niitä tilataan maailmallekin?

***
Ainakin Etelä-Ghanassa ollaan varmoja, että kuoleminen tästä elämästä on yksilön olemassaolossa vain välivaihe. Uskomuksen mukaan elämä jatkuu tuonpuoleisessa, mistä kuolleet voisivat hyvinkin vaikuttaa sukulaistensa maallisen elämän tilanteisiin. Siksi vainajan henkeä halutaan miellyttää hänelle parhaiten sopivalla arkulla, ehkä hautajaismenoillakin.

Usein arkut symboloivat kuolleiden ihmisten ammatteja, elämäntapoja tai harrastuksia. Ghanalaisten taidepuuseppien tilaustyönä työstämät eläinhahmot ovat erityisen kauniita luomuksia. Eläinhahmot lienevät muita arvostetumpia, koska ne edustavat samalla klaanien toteemieläimiä. 

Arkkuvalikoimassa näyttäisi olevan melkein sitä, mitä ihminen vain osaa keksiä. Puuseppämestarit työllistävät nuorempia alalle tulijoita oppisopimuksin ja voivat siten tarvittaessa valmistaa useita arkkuja samaan aikaan. Tavallisesti arkut tehdään käsityönä, ilman sähkötyökaluja, paikallisesta wawa-puusta. Taidearkun maalaaminenkin saattaa kestää päiväkausia.

Ehkä fantasia-arkun voisi tilata Ghanasta tänne kalsaan Suomeenkin? Mallistosta päätellen Ghanassa on Nokian ystäviä vai lienevätkö nuo jotkut kuvahaun tulokset jostain kumman syystä suomalaisia tilauksia? Myös kosketusnäyttöinen "iCoffin" olisi valikoimassa.

No, on siellä Ghanassa näemmä tupakin, kaljan ja cokiksen ystäviäkin ja erilaisten kenkämerkkien käyttäjiä. Kulkupelin, laivan, lentokoneen tai vaikka kengän voisi tilata kehon viimeiseksi leposijaksi. Rehevän naishahmonkin on joku ikikaverikseen halunnut. 

Rahamies jo eläissään pääsisi kuoltuaan lepoon vaikka oikein ison setelinipun sisälle. Jätelava taitaa mennä jollekulle huumorihenkilölle. Ananasta löytyisi ja porkkanan näköistä leposijaa, soitinta, mersua ja bensapumppua...

Suomessa arkkumallisto on yhtä ankea kuin hautajaisista vastaavat kirkotkin. Kalliitakin meillä myytävät lepolaatikot ovat. Ehkä hiukan hauskemmat tai yksilöllisemmät hautajaiset saisi aikaiseksi tilaamalla fantasialuomuksen Ghanasta? Sikäläisiä ainutlaatuisia arkkuja on ollut esillä ainakin modernin taiteen museoissa.


***

Ghanassa erikoiset arkut on tarkoitettu omaisten mielenrauhan turvaamiseksi, ettei vain vainajan henki suuttuisi jälkeen jääville sukulaisille ja aiheuttaisi kaikenlaista harmia.  Ehkä tilaustöiden taustalla on myös lähtevän viimeinen toive? Meitillä sellaisia ei paljon kysellä, eikä edes aina haluttaisi kuunnella. Jälkeen jäävän mammonan jakaminen kiinnostaa usein omaisia eniten. Toki lähdön edellä saatetaan uskotella, että kyllä kuoleva vielä siitä toipuu tolpilleen. 

Ihmisparan viimeinen taival maan päällä voi olla karu ja lohduton, ellei sitten lähtövuorossa oleva itse usko lujasti tuntemattomaan tuonpuoleiseen elämään. 

Suomessa eläminen on tietty monin verroin kalliimpaa kuin Afrikassa. Mutta kuoleminenkin käy yhä kalliimmaksi, sillä kaikkeen sotkeutuvat ilmastonormien kiristäjät vaativat krematorioihinkin savusuodattimia, vaikka noita tarpeellisia laitoksia ei ole montaa koko laajassa maassa. 

Mutta ei hienoa fantasia-arkkua raskisi polttaa, äiti-maahan sellainen pitäisi haltijoineen laittaa. Vaan joko meillä on kaikki ilopito ja löysäily ankarasti kielletty? Koskeeko se kuolleitakin? 

Mistään ei voi enää olla varma, kun lakipykäläviidakko vain rehevöityy. Synkkis-Suomessa hautajaiset eivät ole ainakaan iloinen poismenneen ihmisen muistojuhla. Mitä pappikin sanoisi fantasia-arkusta ja iloisemmasta meiningistä?

Onkohan oikeasti niin, ettei luterilaisessa ja muutoin kristityssä maassamme uskota lainkaan tarpeeksi tuonpuoleiseen ja siihen, että maan päältä poistunut ihminen todella pääsisi ikuiseen ja kaiketi onnelliseen elämään? Jos niin uskottaisiin, läheisten eron tuskan ohessa nähtäisiin myös iloisempia ilmeitä.

Kirkoissa meillä on ainakin se yhteinen piire, että siellä tulee kyllä noutaja mieleen ja ilohan on silloin meistä kaukana. Taivaan iloistakaan ei kerrota oikeastaan yhtään mitään, eikä nykyisin ole edes kunnollista helvetin lieskoilla pelottelua. Valjua ja väritöntä se on kirkonmeininki nykyisin ja siksi kirkkojen penkkirivistöt ovat melkein aina tyhjän panttina. Eipä ole paljon syitä käydä kirkossa, paitsi häät ja hautajaiset, ehkä sentään joulukirkko, jolloin luterilaisuuskin saa esille hyvää tunnelmaa.

Kirkossa käymisessä on vähän sama juttu kuin siinä, että terveelliset elämäntavat tulevat harkintaan vasta terkkarissa tai sairaalassa. Terveysvalistusta tuputetaan ja puputetaan kyllä monesta ja monesta tuutista. Siinä se taviksen terveys menee  ahdistuksessa epävarmuudessa, kun ei yhtään tiedä, ketä ja mitä uskoa. Kannattaisi varmaankin uskoa ainakin ikuiseen elämään, jolloin eläminen jo maan päällä olisi helpompaa.

***