Taloussanomat kertoi viikonloppuna, että The New York Times kirjoitti, jotta USA:n entinen valtiovarainministeri Timothy Geithner aloittaa uran pääomasijoitusteollisuudessa. Politiikka tunnetusti pätevöittää tekijänsä ihan kaikkeen, eikä Geithnerillakaan ole ollenkaan kokemusta mistään pääomasijoittamisesta. Se ei ole edes uraputken hidasteena.
Intrigööri on yrittänyt märehtiä mielessään moista teollisuudenalaa. On pakko myöntää, että kyllä se pääomien sijoittelu hyvinkin on teollisuutta ja oikein suurta sellaista. Työpaikkoja alalla on hurjasti, hommelit ovat tanakasti palkattuja ja kustannuspaikat sijaitsevat ympäri maailmaa. Euroopassa Lontoon City on yksi maailman pääomateollisuuden suurimmista ja vihreimmistä keitaista.
Mieleen tuli sekin, että tuommoinen Yhdysvalloissa tuttu ilmiö saattaa toistua yhtä useammin Euroopassa. Samassa lehtijutussa kerrotaan, että Ranskan entinen pressa Nicolas Sarkozykin mietti vastikään lähtemistä mainitun teollisuudenalan palvelukseen. Joten huipulla kyllä tuulee suuren rahan suunnasta.
Suomessa on totuttu maksamaan myös valtio-omisteisten yhtiöiden keulakuville poskettoman suuria palkkoja, bonuksia ja muita kultaisia rutistuksia. Muutenhan nuo mainiot miehet ja naiset karkaisivat tukka hulmuten suoraan kansainvälisten bisnesjättien palvelukseen, erittäin vaativista tehtävistään, kuten esimerkiksi jostain ison öljyletkun varresta tai eläkerahavuorten päältä istumasta. Tiettävästi yhtäkään isoa kalaa ei ole vielä päästetty karkuun.
Jos kaikilla suomalaisilla parhaiten palkituilla huippujohtajilla ei olekaan hirmuista vientiä ulkomaille, tilanne saattaa olla toinen, kun puhutaan huippupoliitikoista. Kuinkahan käy esimerkiksi kansainvälisen finanssimaailman pyörteissä sujuvasti surffaavien pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen?
Kataisenkaan ainoa uraputken mahdollisuus ei ehkä suuntaudu tylsään Euroopan komissioon eläkkeelle asti kälättämään, vaan johonkin muualle? Urpilaisellakin lienee lämpimiä poskipususuhteita suuriin pääomapiireihin? Siellä kuuluisassa Bilderbergissäkin molemmat politiikan ykkösnyrkkimme ovat tapailleet hyödyllisiä herroja. Ja vaikka missä, kuten eurorahaa kymmeniä kertoja pelastellessa.
Näemmekö ehkä tämän päivän johtavat poliitikkomme teollisuustyöläisinä, siis sen suuren ja mahtavan pääomasijoitusteollisuuden palveluksessa? Kysymys ei todellakaan ole mistään rasvanahkaisista liukuhihnatyöläisistä seteleitä lajittelemassa tai niitä koneella painamassa, vaan ihan kokonaan muusta.
Yhdysvalloista kerrotaan, että esimerkiksi mainitun Geithnerin ei itse tarvitse olla kokenut finanssimaailman kettu, kuten tietysti olisi Kataisen ja Urpilaisen laita. Entisen huippupoliitikon tehtävä on pikemminkin monenlaisten suljettujen ovien avaaminen itse luomiensa verkostojen avulla.
No, onhan meillä Suomessakin ollut jo yksi istuskelevan hallituksen ex-ministereistä jo pitemmän aikaa elinkeinoelämän johtotehtävissä omia verkkojaan selvittelemässä. Vai ovatko tietyt verkot jopa hassusti sotkeutuneet, keskenään?
Jäänemme jännityksellä odottamaan, kuinka ehkä kansallisen politiikan huipulta väistymään joutuvan suomalaiskaksikkomme käy, tässä lähimmän vuoden, parin kuluessa! Money or God ja ainakin good.
Suomeksi wanha kansa sanoi samanlaisen totuuden niin, että "rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi".
***
Asiasta toiseen: Ei paljon suuhun koske Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantolalla (sdp), kun hän väittää, että veroylen budjetin indeksikorotuksesta tinkiminen olisi järjetöntä.
Jos näin tehtäisiin, Yle ei voisi tukea kotimaista kulttuuria, vaikeassa tilanteessa, kun muu (kaupallinen media) ei siihen pysty. Hah. Suomalaisen kulttuurin tukeminen onkin varmaan koko muun mediakentän keskeisiä tavoitteita, tällaisessa vaikeassa tilanteessa?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti