10.9.2015

Rautasaapas porskuttaa

Saksalaisten rapsakka marssikenkä rautasaapas ei sovi suomalaisille. Perusjärkeville saksalaisille käy vastalauseista huolimatta vaikka roima talousjumppa eli työkustannusten kyykky alas ja tuottavuuden nosto ylös. Humps ja rumps. Taas marssitaan.

Suomessa hallituksen yrittämä rautasaapastelu tuo mieleen lähinnä Kyöpelinvuoren ja saapasnahkatornin tai jotain sellaista. Uudet Kreikan tukitarpeet ja lähi-idästä tänne perukoille pukkaava maahantulotulva kiintiöuhkineen ovat kuin korppeja pikku eliittimme tornia kiertelemässä. Kansalla on kyllä kaamea - kiukku.

Saksalaiset ystävämme pystyvät meitä paljon paremmin hyödyntämään massiivisen lähi-idästä ja muualta saapuvan kansainvaelluksen. Saksalaisen teollisuuden ja palvelujen hyvin rasvatuille linjoille pääsee töihin mutta ei ihan ilman eurooppalaisia valmiuksia. Työllistymisen mahdollistavat hyvin toimivat oppisopimukset, oiva systeemi ainakin valmiiksi kielitaitoisille, mitä meillä ei isommin arvosteta, eikä tueta. 

Suomessa satsataan sitkeästi pitkään ja kalliiseen koulutukseen, mieluiten korkeaan sellaiseen, osin jo kyllästyneille tai vanhentuville aloille. Meillä ei arvosteta ihmisten nopeaa ja käytännöllistä työllistämistä. Niinpä täällä on jo aivan liiaksi omaa väkeä työttömänä. Surkeinta on, että monet nuoret eivät pääse lainkaan kiinni työelämään ja tietenkin he silloin syrjäytyvät, kuka mitenkin.

***

Humanitaarisesta maahanmuutosta ei vain ikinä ole suomalaisen pienen ja kituvan talouden nostajaksi. Tulijoiden joukossa huomiota herättävän suuri nuorten miesten joukko ei sekään lupaa hyvää, ei edes pitemmässä juoksussa. Ensi hötäkän haivuttua reippaidenkin nuorukaisten edessä ovat yhteiskuntamme tylyt vaatimukset ja kaikille pohjalta ylös rämpiville selvästi näkyvä eriarvoisuus. Joutilaisuus on taaskin lähtökohta ikävälle kehitykselle.

Suosimalla mainitunlaista maahanmuuttoa hankimme vain lisää joutoväkeä, josta on kuitenkin huolehdittava. Kestävyysvaje painuu mittareissa yhä enemmän pakkaselle. Totta kai osa maahantulijoistakin vielä joskus työllistyy johonkin, mutta silti kokonaisuus muodostaa valtavan kuopan, mille ei ole tarpeeksi täyttäjiä.

Maahanmuuttoa ikuisena voimavarana pitävä Ruotsikin joutuu oikeasti kirjaamaan surkeaa saldoa. Ruotsi ei ole nähnyt kaksinumeroista työttömyyttä 2000-luvulla, vieläkin työttömyys on siellä siedettävä, jotain 8,5 prosenttia. Tilanne on kumminkin heikkenemässä kasvavan maahanmuuttoryntäyksen takia. 

Pessimismiä tukevat myös tylyt tilastot. Lähes puolet eli melkein 50 prosentia kaikista Ruotsissa asuvista ulkomailla syntyneistä 25 - 64 -vuotiaista ihmisistä on työttöminä. Euroopan ulkopuolella syntyneiden työllisyys on vielä heikompi, selvästi alle 50 prosenttia. Ruotsissa syntyneistä on työssä noin 84 prosenttia. 

Vaikka Ruotsi salliikin tulijoiden välittömän työllistymisen, kouluista paitsi jääneille tai heikosti koulutetuille ei ole ikinä tarpeeksi oikeita tuottavia työpaikkoja. Ruotsalaiset ja tietysti suomalaisetkin avoimet työpaikat edellyttävät paitsi hyvää paikallista kielitaitoa, yleensä myös jotain eurooppalaisen tasoista koulutusta.

*** 

Se vain on niin, että alhainen työttömyys on välttämätöntä hyvinvointivaltiolle, jollaisessa koko väestöllä on oikeus lähes maksuttomaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, lisäksi tarjolla on liuta etuuksia ja eläkkeitä. Tällaisen järjestelmän ylläpitäminen vaati, että huomattavalla enemmistöllä ihmisistä on oikea työpaikka. Työllisen väen on myös maksettava säännöllisesti korkeita veroja, joita tarvitaan pitämään maa ja kansa jaloillaan.

Al Jazeeran haastattelema ruotsalainen koulutettu iranilaisten maahantulijoiden toisen polven edustaja tutkii julkista taloutta ja maahanmuuttoa. Hän ei ole toiveikas Syyrian pakolaisten mahdollisuuksista Ruotsin työmarkkinoilla, mutta ottaa silti inhimillisen näkökannan:

"Tietenkin on parempi olla työttömänä Ruotsissa kuin tulla ammutuksi Syyriassa", hän toteaa. Hän toivoo muiden maiden seuraavan syyrialaisten exoduksessa ruotsalaisten esimerkkiä.

***
Ihmisten auttaminen on oikein ja varsinkin hurskasta, mutta tehdäänkö sitä nyt oikealla tavalla? Länsimailla on ruma pukinsorkkansa pelissä kaikissa lähi-idän ja Afganistanin kriiseissä. Jälkimmäisessä maassa lie jo hakattu tarpeeksi päätä vuorten kupeeseen, se sota ei siitä somene. 

Syyrian ja Irakin mielipuoliset rosvo- ja terroristijoukot pitäisi pysäyttää muuten kuin pelkillä lyhyillä ilmaiskuilla sieltä ja täältä. Ratkaisuja pitäisi hakea yhdessä Iranin ja Venäjän kanssa ja myös sen kauhean Assadin kanssa? Syyrian ränsistynyt valtio on tietenkin yksi osapuoli tulevissa ratkaisuissa.

Venäjän eli Putinin ottaminen tosissaan Syyriassa saattaisi aikanaan auttaa myös Ukrainan sisällissodan päättämisessä? Venäläiset ovat hiljalleen taas tulossa myös Afganistanin poliittiselle sotanäyttämölle. Eivät sitkeät venäläiset taivu talouspakotteilla, joilla vain tuhotaan EU-maiden omaakin talousnousua.

Neuvottelu houreisen Isis-kalifaatin ja muiden sellaisten ääriryhmien kanssa on täysin turhaa, sillä siellä vain voima ratkaisee.

Tilanne Syyriassa ja Irakissa on takuulla erittäin vaikea, mutta jostain pitää lähteä liikkeelle ja jotain todellista on tehtävä, muuten miljoonien ihmisten kärsimys ja surkea exodus jatkuu loputtomiin. Ehkä myös alueen vahvin islamilainen maa Turkki taipuisi lopulta hyväksymään kurdeille itsenäisyyden, Irakissa ja jopa osissa Syyriaa? Sekin tukisi alueen vakautta, sitten joskus tulevaisuudessa.
***
Päivän lukusuositus: Kauppalehden juttu mandariineista ja Sipilästä.


Ei kommentteja: