Jotkut leipätekstin vääntäjät, nimiä nyt tässä mainitsematta, ovat jopa osoittaneet oireita persulogiasta eli uuden särmikkään hallituspuolueen ymmärtämisestä. Se on edes yksi pieni oire paremmasta journalismista.
Enemmistö toimittajista toki pysyy kollegiaalisesti yhteisrintamassa suhtautuen persuihin pilkallisesti, ivaillen tai avoimesti halveksien. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö noista ideologisesti sallitusti ajattelevista toimittajista yrittää iskeä kiiloja uuden kansanpuolueen riveihin tai rakentaa aitoja persujen ja "oikeanlaisten puolueiden" välille.
Persuja isketään säälimättä kaikella minkä luullaan tehoavan. Niinpä persupuolueen kansanedustajien ja ministerien julkituloihin käydään kiinni kuin sika limppuun, rääpien ja revitellen. Ikävä kyllä riekkujien kannalta, rasismisyyttelystä, tuosta vielä äsken niin oivasta aseesta, kuin metrisestä koivuhalosta, tulee vain pahainen kalikka.
Yritystä ei kyllä puutu. Jotkuthan juuri julistivat messiaanisesti, että täällä pienessä Suomessa asuu seitsemänsataatuhatta ilkeää ja rumaa rasistia. Juuri niinhän sen täytyy olla, kun se sanottiin taatusti tiedostavilta tahoilta. Selvä se, sillä melkein sen verran persuilla oli viimeksi äänestäjiä, mutta tuota, no, öh...
***
Tiedostavien uutisritarien taistossa käytetään muitakin moraalisia joukkotuhoaseita, kuten sitäkin, että euroalueen heikoimmin kehittyvä maa uskaltaa leikata siivun pyhästä kehitysapuautomaatista. Se on persujen syytä. On se väärin! Ja mikä on vielä hirveämpää, kaikki poliitikot, varsinkaan persut, eivät olekaan ylenmäärin ihastuneita kiihtyvästä kansainvaelluksesta Lähi-idän pahimmista kriisimaista pieneen Suomeen. Kaikki sylkyt eivät olekaan levällään.
Sehän on noille toimittajille selvää, että tyhmin kansa vastustaa kaikkea mikä voisi meitä rikastuttaa ja avartaa impivaaralaista maailmankuvaa. Monilla mediosoilla on tapana korostaa kaikista muualta tulijoista meille suomalaisille ja muille eurooppalaisille koituvia suunnattomia hyötyjä. Näin on, vaikka pitäisi vain auttaa ihmisiä. Toisaalta retostellaan siten, että meillä olisi vapaan euroopalaisen liikkuvuuden vallitessa muka rajaton vastuu kaikesta ja olemme "sitoutuneet" vaikka sun mihin.
Persulogia tarkoittaa pienessä mitassa jotain samaa kuin Neukkulan aikoina lännessä laajalti levinnyt kremlologia eli vuosikymmeniä kestäneet vakavat yritykset ymmärtää ja tulkita Kremlin pahan valtakunnan ilkeiden punikkipamppujen aivoituksia.
Kremlissä oli tietysti paljonkin vastaavaa, mutta tiukasti suljettua jenkki- ja länsilogiaa. Neukkula turvasi vuosikymmeniä myös oikeasti tehokkaisiin tiedustelukaarteihinsa tuhansine vakoilijoineen. Vakoilu lapsellisen avoimessa ja vapaassa lännessä ei ollut edes varsin vaikeaa.
***
Persulogia pyrkinee sekin olemaan järkevää ja vastuullista, kuten kremlologia aikoinaan. Politiikasta kirjoittavien päivälehtien toimittajien tulisi muutenkin tuntea hyvin eri puolueiden ja niiden toimijoiden aivoituksia, joilla on aina omat lähtökohtansa ja perusteensa. Ongelmaksi muodostuu kyllä helposti epäpyhä allianssi eli valtiomahdin vahtikoirien, toimittajien, sekä vahdittavien eli poliitikkojen turhan likeiset suhteet.
Nykyisin tuo epäpyhä yhteys näkyy siten, että etenkin nuoremmat toimittelijat osaavat aina heilutella häntiä sopiville tahoille ja murista toisille. He ovat hyppineet hyvien ideologisten veljiensä ja siskojensa reppuun, kiivenneet käsilaukkuun tai nousseet liivintaskuun. Sieltä sitä on turvallista julistaa oikeanlaisia aatoksia.
Valtiomahdin ja politiikan vahtikoirilla on vain tekohampaat, joskus he ovat nielaisseet poliittisten pelureiden syötit ja koukut suolistoon saakka. Siksi edes puoliasiallinen tiedonvälitys, kuten tuo persulogia, tuntuu terveelliseltä. Toki työnantajatkin asettavat toimitusten työn sankareille outoja velvoitteita, eikä nykyaikana oikein parane hanttiin laittaa.
Varmaan pitäisi olla myös viherlogiaa, kepulogiaa ja kokoomuslogiaa, siis poliittisten toimijoiden ja tekemisten kiihkotonta tarkkailua ja siitä juontuvaa loogista päättelyä. Jokin viherlogia olisi kyllä tämmöiselle jäärälle vaikeaa ja demariämmien järjenjuoksun ymmärtäminen kävisi mahdottomaksi. Mutta on se vanha mukava vasuriliittokin vielä hengissä! Li ja sen toverit ovat luotettavia, sillä he pöyristelevät melko ennalta arvattavasti.
Pureva irvailu kuuluu politiikassa asiaan, mutta ei sen pitäisi olla pääasia. Ikävä kyllä se oikea suomalainen politiikka kaikkine ihastuttavine pikku kierouksineen on mennyttä maailmaa, se ei koskaan enää palaa. Joskus poliitikkoihin saattoi enimmäkseen luottaa siinä, että myös maan ja kansan etu oli heillä mielessä. Mutta EU-Suomella ei ole enää itsenäistä kansallista politiikkaa ja liikkumavarakin käy yhä ahtaammaksi.
Kaikkina aikoina harvinaiset rohkeat ja itsenäiset poliitikot elävät vain muistoissa, ellei vielä virkkua Iki-Paavoa sellaiseksi lasketa. Salekin toki sanailee jämäkästi, mutta niin sen pressana pitääkin.
Suomalaisilla on olo kuin humalaisilla tukkipojilla, jotka seilaavat huteralla lautalla vuolaassa virrassa keskenään nahistellen. Kukaan ei tiedä, mihin virran kiveen lautta pian hajoaa ennen kuin ehkä päästään suvantoon. Pelastusliivit ja kelluntavälineet, kuten oma valuutta, myytiin jo rannalla pois Brysselin umpikieroille ukkoherroille.
***
Ps. Muutamat maamme suuret mediafirmat ovat julistaneet närkästystään roskakommentointiin ja lyöneet luukut lukijoilta kylmästi kiinni. Lehtien ja lukijoiden väliin pystytettiin Berliinin tai Kremlin muuri tai Unkarin piikkilanka-aita, miten vain. Lukijoiden tulee nyt vain alistua ottamaan vastaan sitä, mitä heille annetaan, ilman mahdollisuutta välittömän palautteen antamiseen.
Olen samaa mieltä kuin moni muukin täällä jossain, blogistanissa. Nettilehdissä pitäisi vain moderoida kommentit sitkeästi, mutta kylmän asiallisesti. Roskat sinne mihin sellaiset kuuluvat ja edes kohtuullisen asialliset kommentit näkösälle. Osaavaa työvoimaakin olisi varmaan niihin modehommeleihin tarjolla kohtuullista korvausta vastaan, toimittajiakin jää koko ajan työttömiksi.
Lukijoilta ilmatteeksi saatavan palautteen luulisi olevan vieläkin lehtitaloille tarpeellista ja lisäävän lukuarvoa. Nettilehtien juttujen ja uutisten kommentointi oli aikoinaan suuri harppaus eteenpäin niistä ajoista, jolloin saattoi vain lähetellä kirjoituksia paperilehtien yleisönosastoihin. Yleisön kirjoitukset kulkivat silloin päätoimittajien tai muiden toimitusten pomojen seulan läpi, koska ei niillä ollut siellä muutakaan järkevää tekemistä.
Kommenttien kieltäminen nettilehdissä vain vahvistaa muutoinkin vahvasti paisuvaa sossumediaa, mikä tietenkin syö ammattilaisten pöydissä. Myös viitseliäät ja ahkerat blogien pitäjät kerännevät lisää lukijoita ja kommentteja. Intrigööri ei ole hirmu viitseliäs, tämä on vain harrastus ja ajantappokonsti, koska itsellä ei ole tarpeeksi tähdellistä tekemistä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti