Lyhennetään työaikoja

Kokoomuksen ministeriryhmän lahja elinkeinoelämän sikariportaalle, Jyri Häkämies vei tänään paljon otsikoita esittämällä työajan jatkamista kahdella tunnilla viikossa. Intrigööri ei ota kantaa siihen, olisiko tämä pikkurillin antamista pirulle. Toistaako historia vielä itseään eli haikallaanko vuosikymmenten päästä paluuta viisipäiväiseen työviikkoon ja kahdeksantuntiseen työpäivään?

Intrigööri ei aio sorkkia työmarkkinoiden kovaa ydintä, se vaatisi kovin tiukkaa perehtymistä asioihin. Eri osapuolet tulevat kuitenkin ottamaan rankasti yhteen kilpailukyvyn ja toisaalta ostovoiman säilyttämisen nimissä. Laajat lakot eivät ainakaan kohenna noita tavoitteita. Pianhan se kevät tulee.

Mutta missä niin on määrätty, että ihmisten on painettava 8-tuntista työpäivää tai onko se nyt 7,5-tuntista, väliäkö sillä. Suomen suuren laman jälkeen tuli suuremmin tutuksi ilmiö, missä monet uupuvat työtaakkansa alle. Toisaalla sadat tuhannet ihmiset vaeltavat tai jurovat työttöminä menetettyään varsinaisen ostovoimansa, kenties pysyvästi. Tasan eivät todellakaan käy onnen papanat, kovilla työmarkkinoilla.

Miksi ei työelämästä sen kovimman ytimen ulkopuolella voitaisi rakennella vähän inhimillisempää ja turvatumpaa? Eikö lainsäädännöllä voitaisi suosia oikeasti myös osa-aikaisia ja määräaikaisia töitä, joilla myös torjuttaisiin työttömyyden paisumista. Pitääkö pätkätyöläisyys olla aina tekijöille kuin pelkoa ja kauhua? Työmarkkinat eivät saisi olla vain mallia auki tai kiinni, mistä ulos joutuneella on vastassa kuin tiiliseinä.

Sanassa on kai sanottu, että otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän. Paratiisia ei siis ole tarjolla ainakaan maan päällä, mutta ehkä sitten siellä jossain, "ratki" taivaassa? Intrigöörin mielestä ainakin ruokatauolla pitäisi voida rauhoittua sen verran, ettei hiki pukkaisi pintaan. Jos hiki tulee syödessä, ihminen on sairas, siihen ei pelkkä laiskuus riitä.

Talouskasvu ei pelasta

Jos maailman menosta jotain uskaltaisi päätellä, jatkuvan laajan talouskasvun aika lienee ohi. Talouskasvua tulee olemaan, mutta se tapahtuu pääosin vanhan Euroopan ulkopuolella, näihin asti alikehittyneissä maissa. Euroopalla on vahvuutensa, mutta pelkillä vanhoilla eväillä tästä ei nousta. Myöskään euroherrojen ja Suomenkin narrien uskollisesti vaatimalla armottomalla talouskurilla ei paljon päätä nostella. Kaikki maat Euroopassa halutaan vain saattaa yhteisvastuulliseen velkakurjuuteen, komissaarien ja pankkiirien rautasaapaiden alle.

Euroherrojen puheetkin ovat kuin suoraan pankkiherrojen suusta. Talouskomissaarius Rehn tuossa läpösteli, että hyvin menee kuitenkin, sillä Irlantikin on päässyt takaisin velkamarkkinoille, jne. Suomeksihan se tarkoittaa sitä, että irlantilaisiakin päästään taas pikkuhiljaa kuppaamaan lisää. Ei tarvitse tyytyä vain siihen, että koko mieletön pankkikeinottelun kupru sysättiin siellä kylmästi valtion ja veronmaksajien syliin.

Tuosta Rehnin lausumasta tuli mieleen Ryynäsen Topi, joka lauloi, että "nythän minä onnellinen oon, kun nuorin poeka piäsi kortistoon..." Irlantikin piäsi tuas velekoo  kuittoomaan, heh!

Euroliitossa puhutaankin nyt pankkiunionista. Kummastako mahtaa olla kysymys, Barroson taannoin hehkuttelemasta itsenäisten valtioiden liitosta vai itsenäisten pankkien tai pankkivaltioiden liitosta? Vai mikä ihme se härdelli olisi? Suurkeinottelijoiden ehdoilla silti mennään, eikä sille kai Brysselissä ja Frankfurtissa edes haluta nähdä mitään muita vaihtoehtoja? Poliitikot ovat kuin pässit naruissaan. 

Toivottavasti edes saisimme  Berlusconin takaisin euroryhmän eturiviin, se ukko on nääs niin rikas, ettei sitä kukaan pysty halvalla ostamaan.

Mutta taas tuli syrjähyppy itse aiheesta. Työaikoja pitäisi voida järkevästi sekä pidentää että lyhentää. Työmarkkinoiden rakenteet pitäisi saada oikeasti joustamaan niin, että osa-aikaisten ja matalapalkkaisten töiden teettäminen ja tekeminen olisi mahdollista. Kaikille ei, kuten tiedämme,  riitä niitä vanhan hyvän ajan pysyviä ja kohtuullisesti palkattuja työsuhteita, joiden pohjalta monet systeemit yhteiskunnassa on yhä rakennettu.

Suurinta joustoa vaadittaisiin sieltä, missä sitä ei näytä olevan eli julkiselta byrokratialta, miksei myös joissain asioissa ay-liikkeeltä.  Tuloloukkuja ei ole ikinä kunnolla poistettu, luukuttaminen vain jatkuu ja se hankaloittaa perusteellisesti lyhytaikaisten ja satunnaisten töiden vastaanottamista.

Katainenkin peräänkuuluttaa joka paikassa työtä ja työtä. Kannattaisiko Jyrkin komentaa vaikka ensin se hallituksen kolho akkalauma töihin poistamaan esteitä kansalaisten työn tekemisen tieltä!

Ainakin yksi luukku saataisiin pois, jos toimeentulotukien perusosien maksatus siirrettäisiin kelalle, mistä on nykyisinkin haettava asumistukea. Työntekijöiden pitäisi saada viivytyksettä palkkatodistukset työnantajilta, ei sen luulisi olevan niin vaikeaa järjestää, jos kerran palkatkin säällisesti maksetaan.

Sähköistä asiointia pitäisi kehittää mm. siten, että sossun joka paikassa  vaatimat tiliotteet voisi toimittaa sinne hakemuksen sähköisinä liitteinä, eikä vain paperilla. Pankeista ei enää edes taida saada paperista tiliotetta. Suomi on kuulema tietotekniikan ihmemaa, mutta tässä asiassa ei ihmeitä tarvittaisi.

Lisää vuokra-asuntoja!

Parasta työllistävää elvytystä, mitä valtio voisi tehdä, olisi järkihintaisten uusien vuokra-asuntojen rakentaminen kasvukeskuksiin. Eikä siinä asiassa ihan vähä riitä. Olisiko sitten ihan paha asia helpottaa myöskin yksityisten asunnon vuokraajien verotusta? Jokin roti pitäisi olla myös ns. yleishyödyllisten suurten asuntofirmojen ylisuurilla vuokrankorotuksilla! Näyttää siltä, että lait on suunniteltu Suomessa lähinnä rikkaita ja erilaisia keinottelijoita varten. 

Kova vuokra-asuntopula ruokkii samalla omistusasuntojen hintojen nousua. Asuntokuplien ei luulisi olevan eduksi sen enempää ihmisille kuin yhteiskunnalle. Kokemusta siitä asiasta luulisi jo olevan kylliksi niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Juttuhan on niin, että matalapalkkainen ihminen tai perhe ei juuri omistusasuntoja ostele. Eikä sellaista pitäisi keneltäkään vaatia. Mutta kämpän jokainen tarvitsee. Työtä tekemällä, osa-aikaistakin työtä, ihminen kyllä pysyy elämässä kiinni ja yhteiskunta pystyssä. Työtilanteet ja -paikkakunnat vaihtelevat, joskus ulkomaita myöten. Omistusasuntojen markkinat toimivat kyllä aina omilla ehdoillaan, siitä ei kantsi olla huolissaan.

Wanhan kansan viisaus on edelleen voimissaan: Eivät ne suuret tulot, vaan pienet menot. Ihminen kyllä pärjäilee vähän vähemmälläkin, jos osaa. Suurenkin palkan ja tulot saa helposti hukatuksi, asumiseenkin saa uppoamaan miten paljon vain. Kulutusjuhlien pitäminen ei älyä kysy, tuhlata osaa jokainen.

Nuoret moittivat paskaduuneja. Intrigöörin mielestä paskaduunia voi olla joutuminen sellaisiin pakkotöihin, mistä ei makseta palkkaa, vaan jotain yhdeksän euron ruokarahaa, mikä sekin taitaa huveta matkakuluihin. 

Jos menet vaikka ravintolaan keräämään astioita, hamppareita myymään, harjoittelemaan siistijän tai talonhoitajan töitä tai raksalle apuhommiin, ihan mihin vain, niistä töistä maksetaan oikeasti palkkaa. Eikä sellaisissa samoissa lattiatason hommissa tarvitse lopun ikäänsä olla, ellei halua. Jos jokin työ kerran ihmistä kiinnostaa, sen kyllä oppii ja siinä haluaa kehittyä. Oma yrittäminenkin on mahdollista, kunhan ensin hommansa oppii kunnolla.

Myyntityötäkin kannattaa kokeilla. Hyvä myyjä osaa myydä mitä vain ja töitä riittää. Mutta hyväksi myyjäksi synnytään, sellaiseksi ei opita. En kuitenkaan suosittele edes aloittelijalle puhelinmyyjän uraa, siinä pärjää ylen harva.

Intrigöörikin opetteli jo neljäkymppiä täytettyään useita erilaisia ja itselle ihan uusia ammattitöitä. Eivät ne duunit pieleen menneet, jokin niistä olisi varmaan kantanutkin, mutta mitäpä niistä enää. Jos suuri lama ei olisi lopulta sysännyt sivuraiteelle, olisi moni asia työelämässä jäänyt kokematta. 

Miksi ei sitten nuori ja terve ihminen oppisi uusia asioita ja töitä vaikka millä mitalla? Meillä on myös aivan liian raskaita koulutusvaatimuksia, kun ei siellä oppilaitoksissa kumminkaan opita hyväksi työntekijäksi? Eri töissä ja työnantajilla on aina omat vaatimuksensa. Työt opitaan kunnolla vasta töitä tekemällä, työssä oppimalla.

"Kyllä Siperia opettaa", sanoi papukaija jääkaapissa. 

* * *