Blogin otsikon toteamus jäi mieleen pari päivää sitten katsomaltani videolta, jossa kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli Jyväskylässä persujen vaaliteltalla. Juohevasti videolla esiintynyt Teuvo harmitteli, ettei kukaan julkisuudessa noteeraa hänen puheitaan eduskunnassa.
"Toisin on, jos otan jossain vaikka kaljan ruoan kanssa", hän sanoi, noin suunnilleen. " Kyllä silloin julkisessa sanassa kirjoitetaan isosti, että nyt se Hakkarainen on taas juomassa."
***
Intrigööri kyllä muistaa jo aikojen takaa, ettei minkään puolueen yksittäinen kansanedustaja puheillaan juuri mainetta saa. Valitettavasti edustaja voi vaikuttaa lähinnä eduskuntaryhmänsä kautta, eikä yksilönä tai omien äänestäjiensä puhetorvena, vaikka hän toimisi työssään miten ahkerikkona.
Uutteria ja periaatteellisia puurtajia toki kansanedustajista löytyy. Joku harva heistä saattaa joskus saada ikioman eduskunta-aloitteensa käsittelyyn ja hyvin harvoin jopa lakiin kirjatuksi.
Edustajien käyttämät puheenvuorot ovat julkisia ja löytyvät nykyisin netistä, jos joku jaksaa niitä plarata. En minäkään jaksa metsästää Teuvon tai jonkun muun edustajan puheita, vaikka sieltä saattaisi löytyä yllättäviä arjen viisauksia. Niinhän se on, että tekoja ja voimaa olla pitää, puheet eli ääni eivät pelota, eivätkä aiheuta väristyksiä.
Paheksuntaa ja pöyristelyitä kyllä saa eduskunnassakin aikaiseksi, jos sattuu sanomaan poikkipuolin semmoisista laajan äärisuvaitsevaiston possunpunaisista unelmista, kuten esimerkiksi sosiaalisista maahanmuuttajista, eräästä lähi-idästä lähteneestä uskonnosta, kehitysavusta tai jopa peräti seksuaalivähemmistöistä. Myös EU:n iki-ihanuuden arvostelusta saattaa saada aikaan läikyntää kahvikupissa.
Eräs hyvin pärjänyt yrittäjä sanoi minulle kerran, ettei toisista yrittäjistä juuri ystäviä saa. Jos hyvin menee, silloin karusti kadehditaan. Jos huiskaa heikommasti, jo vain siitä iloitaan ja ilkutaan. Kaverit pitää etsiä muualta. Niin se taitaa olla politiikassakin, mutta hyvät henkilösuhteet eivät siinä lajissa näköjään noudattele puoluerajoja, pikemminkin päinvastoin.
En osaa sanoa, millaisena pitkäaikaiset edustajat kokevat eduskunnan, lähinnä kai vain työpaikkana. Omien lyhyiden kokemusteni perusteella eduskunnassa vallitsi taannoin aika ikävä työpaikkailmapiiri, mitä poliitikkoihin tulee. Talon muu henkilöstö siellä tuntui asialliselta, joku saattoi olla jopa ystävällinen.
***
Mutta muistelot sikseen! Jyväskylässä persuja haastatteli videolle pari päivää sitten Hesarille töitä tekevä toimittaja. Hän hoiteli hommelit tyylikkästi ja antoi jopa jututettavien rauhassa puhua, toisin kuin on usein laita eräässä yleisessä radiossa.
Vaaliteltalla oli äänessä oli Hakkaraisen lisäksi mm. Toimi Kankaanniemi. Lisäksi videolla esiintyi mainoksena iso Pahvi-Manu eli persujen ehdokas ja terveyspuolen vahva osaaja professori Mauno Vanhala.
Vanhalalle minun ääneni menisi, jos äänestäisin Keski-Suomessa. Nyt täytyy etsiä joku muu ehdokas Savosta tai Pohjois-Karjalasta. Viherpirulaiset sotkivat hallituksessa suhmuroidessaan meitin ikimuistoiset vaalipiirit keskenään, eikä se ollut lainkaan reilua meitä äänestäjiä kohtaan. Perskutti!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti