Intrigööri muistelee hämärästi, että perinteinen tyyli oli tuommoista paratiisimallia paljon kiinnostavampi. Ennen sitä edettiin hottiksen kera silleen eroottisen sorttisesti vähän kerrassaan, tekstiileitäkin lopulta vähennellen, sitä myöten kuin kuumuus kimpoili kattoon.
Sellainen touhuilu jaksoi kiinnostaa kerta toisensa perästä. Jos parisuhde sitten myöhemmin lutrahti, ei se ainakaan mistään väärin ajoitetuista menettelyistä kiinni jäänyt. Panettelukin tapahtui sitten vasta jälkikäteen, se päättyneen suhteen antoisa sanallinen puoli.
Nakudeiteillä mennään kuin pylly edellä puuhun. Eihän siinä voi jäädä ensivaikutelman jälkeen jäljelle mitään erityisen kiinnostavaa. Vai voiko? Mitenhän sekin asia koetaan nykyisin? Pitäisikö pitkästä aikaa alkaa katsomaan televiisiota, jos vanhempikin tässä vielä nuortuisi ottamaan vastaan uudenlaisia virikkeitä?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti