Kela hurskastelee, että ulosotossa säilyisi asiakkaan oikeusturva niin, jotta kuntien maksama toimeentulotuki jäisi kokonaan ihmisten käyttöön. Niin se on jäänyt tähänkin asti. Toimeentulotuki alittaa ulosoton suojaosuudet, joten siitä ei ainakaan nykyisten lakien mukaan saa ulosmitata.
Vähimmäisturva eli toimeentulotuki siirtynee Kelan maksettavaksi vuoden 2017 alusta. Uudistus on sinänsä tarpeellinen ja se kai lisää eri puolilla maata asuvien ihmisten tasa-arvoa laitimmaisessa perusturvassa. Sittenhän Kela pystyy ihan itse päättämään, kuka saa soppaa ja kuka ei tai kenet laitetaan ulosottoon.
Velalliselta ulosotossa menevät luottotiedot punaiselle, ellei luottokelpoisuus ole hukkunut jo ennen kelan velkomisia. Mutta ei virkaherra siitä välitä. Velallinen on sitten yhä enemmän kuntien sossun luukun varassa, sillä harkinnanvarainen sosiaaliapu jää edelleen kuntien hoidettavaksi. Ilman sossun apua tai tukea jäisi maksuhäiriöisiltä ihmisiltä vuokra-asuntokin usein saamatta.
Missä määrin tällainen köyhien ankara syrjäyttäminen vielä tuo slummiutumista ja paljonko se lisää pikkurikollisuutta, se jää nähtäväksi. Useimmat köyhät kyllä yrittävät elää kiltisti ja kuvalleen.
Linkki 13.12.2018: Kela on perinnässä kylmä, mutta tyly köyhimmille.
***
Kunnilla on toisella lailla pullat palamassa uunissa. Tähän saakka kunnissa on melko kärkkäästi laitettu mm. pienet terveysmaksurästit perintäfirmojen hoidettaviksi. Pois silmistä, pois mielistä? Nyt on kuulema aloittamassa uusi kuntien omistama perintäyhtiö. Pian kai se nähdään, kasataanko tässä vain uusi häkkärä entisten päälle vai koituuko tuosta hankkeesta käytännön hyötyjä?
Miksihän kunnat ovat sitkeästi halunneet tukea ulkomaisessa omistuksessa olevia perintäyhtiöitä? Kunnalliset maksut ovat usein suoraan ulosottokelpoisia, joten kunnille ei koituisi lisäkuluja maksujen siirtämisestä viralliseen ulosottoon. Joissain tapauksissa velallinenkin voisi sopia ulosoton kanssa velkojen lyhennyksistä.
Silti maksut on haluttu siirtää poikimaan perintälafkoille. Karhufirmat kerryttävät kylmästi korkoja ja kuluja velallisten kuntalaisten niskoille vuodesta toiseen, ne pitävät pieniäkin velkoja yllä vaikka maailman tappiin. Jotkut terkkarimaksutkin voivat kuluineen ja korkoineen paisua satasiin tai tuhansiin, eivätkä minimituloiset pysty sellaisia summia koskaan maksamaan. Kunnalliset ja julkisyhteisöjen perimät velat vanhenevat yleensä viidessä vuodessa, mahtaneeko perintätoimistossa roikottaminen pidentää vanhenemisajan todella loputtomaksi?
Ulosotossa velalliselta saataisiin perityksi edes pieniä veronpalautuksia. Jos velkainen sitten joskus tienaisi työllä, kuten ainakin nuoremmille voi käydä, ulosoton tietsikka raksuttaisi sotun perusteella jo ensimmäisten palkoista tehtyjen veronpidätysten jälkeen. Silloin velkoja eli tässä tapauksessa kunta (tai se kelakäla) saisi oikeasti omiaan pois, jo ihan nykyisellä systeemillä. Samallahan siinä velallisenkin kuorma hiljalleen kevenisi.
Perintäfirmoista koituu pikkuasioissa pelkkiä turhia kuluja kaikille. Perintäfirmalla, siis laillisella, ei itsellään ole oikeutta saatavien ulosmittaamiseen, vaan se homma täytyy hoitaa virallista tietä. Ulosottopäätös tuomioistuimessa maksaa setelirahaa ja ensi vaiheessa sen maksaa yksityinen velkoja. Joitain lakimuutoksia lienee tulossa, ainakin velkojen lopullisen vanhenemisen suhteen, mutta ne ovat vasta tulossa. Ihmisten velat ovat jo menossa.
Rikoslaissa ei liene sellaisia köyhien erityisrangaistuksia kuin syrjäyttäminen tai elinikäinen velkamasis, mutta maan tapa on toinen. Köyhien ystäviä Suomesta vielä löytyy, ainakin leipäjonojen pöytien takaa.
Köyhien ystäviä olisi kyllä juuri nyt olevinaan isokin joukko, mutta sunnuntain vaalien jälkeen politiikan tuuli on käynyt yli useimpien hilseen, eikä heitä enää ole. Köyhille kova kuri, byrokraatilla parempi mieli!
***
Perinnän mätäpaise puhkaistava, persut ja vihreät kerrankin yhdessä asialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti