Sukupuolineutraali patsas - kiitos!

Paasikivet.

Tiedostavilta tahoilta väitettiin takavuosina, että perussuomalaiset leimaavat nykytaiteen peräti rappiotaiteeksi. Taisivat persut itse antaa siihen aihetta, sanoivat sitten kohta, että hehheh, leikillisesti? 

Puolueen nuoret ovat kuitenkin osoittaneet moiset ennakkoluulot panetteluksi esittämällä, että tulevan Helsingin keskuskirjaston edustalle pystytettäisiin ikoninen Tom of Finland -tyylinen homppelipatsas.

Samalla voitaisiin kai unohtaa ukkopuolueen puheenjohtajan mennä vuonna esittämä slogan, että persuilta ei hersu, vai miten se meni. Nuorethan ovat kovasti vapaamielisiä, joten mikä lienee sitten se mainittu pilke silmänurkassa, patsasesitystä tehtäessä.

Miten vain, mutta intrigööri vanhasuomalaisena jäpikkäänä ehdottaa, ilman pilkkeitä, että tuommoiselle kulttuurisesti arvokkaalle ja näkyvälle paikalle laitettaisiin jokin kaunis ja ketään loukkaamaton sukupuolineutraali veistos tai muu ulkotaideteos.

Helsingin kupla-asiat eivät minulle kuulu, kuten eivät melkein kaikki muutkaan asiat, mutta Helsinki on sentään aika monille matkailijoille portti varsinaiseen Suomeen. Ja sukupuolineutraalisti sitä on Suomessa toimittu näissä patsas-  ja monumenttiasioissa aikaisemminkin.

Katsotaanpa vaikka Paasikivi-monumenttia, mistä satunnainen vierailija voisi ehkä päätellä, että se on keskusjohtoisen maan poliittisen kulttuurinjalostuskomitean pitkällisen työn tulos. Komiteassa ei vain ole osattu päättää, mitä niistä kahdesta isosta kivenjärkäleestä pitäisi veistää. Niinpä tyydyttiin kiillotuttamaan taiteilijalla niiden materiaaliksi lohkottujen järeiden paasien pinta.

Sibeliuksen putkisto.

Entä sitten maailmalla tunnetuimman suomalaisen kulttuurihenkilön Sibeliuksen suuri ja näyttävä monumentti? Intrigööri muistaa sen nähdessään haikeesti entistä emäntäänsä, joka möi töikseen suomalaisia ruostumattomia teräsputkia maailmalle. Suomessa osataan tehdä haponkestäviä ja vaikka mitä putkia, mihin tahansa tarkoitukseen. Huippulaatuisista suomalaisista putkista saa aikaan vaikka komeita taiteellisia monumentteja.

Luku sinänsä on aikansa kiintotähti Kekkosen muistomerkki hänen syntymäkaupungissaan Kajaanissa. Tuo lyttyyn isketty pitkä torvi on hauskan (savoksi: haaskan) näköinen , eikä siitä kukaan satunnainen matkailija ikinä itsekseen arvaisi, mitä tai ketä sen on tarkoitus esittää. Kukaan ei ainakaan kiihotu siitä torvelosta tai vänkyrästä, ellei sitten naurusta repiä.

Paasikivistä tai Sibeliuksen putkistostakaan ei arvaisi niiden tarkoitusta muuten kuin lukemalla teosten jalustojen kirjoitukset. Sellaista se on taiteessa oikea ja ketään loukkaamaton suomalainen sukupuolineutraalius!

No, intrigööri on varma, ettei kukaan noteeraa tämmöisiä mielipiteitä mitenkään. Varmasti ne poliitikot laittavat siihen kirjaston edustalle jonkinlaisen patsaan, kunhan ovat aikansa siitä jahkanneet. Jos se patsas sittenkin pitää olla jokin Tompan tyylinen juttu, en ole siitä oikein innossani, koska nuo hahmot ovat mielestäni aika nössöjä. 

Löysin kuvahaulla sukukansamme Unkarin Budapestin patsaspuistosta sirppi- & vasarakautisen teoksen, brutaalihahmon, joka tallaisi tuommoiset pumppulihaksiset koppalakki-nahkahomot saapaidensa alle. Tuo Unkarin karski mieshahmo ei ole mistään kohti yhtään nössö.

Ellei mikään mainituista patsashahmoista iske, toisessa kuvassa sieltä samasta puistosta olisi malliksi omituinen, mutta räyhäkkä petopatsas, minkä kroppa on jellonasta ja yläosa petolinnusta, siitähän tulee mieleen ainakin ns. Neljäs Valtakunta eli EU. 

Urkin lytätty torvi Kajaanissa.

Lisäyslinkki Urkin muistomerkistä Helsingissä.

***