14.9.2016

Karmeaa rasismia Euroopassa

Somaleja ja pari valkonaama-häiskää Baselin eläintarhassa 1930.
Arvata sopii, kummatko olivat siellä näytteillä.
Intrigööri yllättyi tänään osuessaan kuvahaussa blogisivuille, joiden mukaan mustia ja muita eksoottisen näköisiä ihmisiä, sekä heidän kaukaisia, mutta outoja elintapojaan esiteltiin kävijöille Euroopan eläintarhoissa 1870-luvulta lähtien 1930-luvulle saakka ja joskus senkin jälkeen. Moisia ihmis- ja eläintarhoja "etnografisine kylineen" oli mm. Lontoossa, Berliinissä, Antwerpenissa, Baselissa ja Varsovassa. 

Eugeniikka, rotuopit ja ns. rotuhygienia olivat maailmalla osin korkeassa kurssissa viime vuosisadan alkupuoliskolla. Rotuteorioiden kehittäjiä, oikeita rotutohtoreita ja noiden aatteiden lipunkantajia löytyi etenkin Ruotsista. Ruotsia mainostettiin jopa maailman muinaisen sivistyksen kehtona, mistä kaikki hyvä ja kaunis on lähtöisin.

Jostain kumman syystä ruotsalaiset ja myös norjalaiset katsottiin silloin esikuvallisiksi "arjalaisiksi", kun taas mm. suomalaisia ja saamelaisia syrjääneitä syynättiin ihan eri syistä. Suomalaisia pidettiin eugeniikan kulta-aikoina lähinnä mongolien sukuisina ja heitä tai meitä luonnehdittiin jopa pohjoisen neekereiksi. Kallojakin mittailtiin ahkerasti, linkki ig:n pikku postaukseen.


Keisari Wilhelm II Hampurin eläintarhassa 1909
tutustumassa afrikkalaiseen näyttelyosastoon.
Saksan natsivallan ajan hirmuteot saivat vissejä vaikutteita ruotsalaisilta eugeniikan harjoittajilta, sehän oli silloin olevinaan vakavasti otettavaa tiedettä. 

Mustia ihmisiä esiteltiin ajoittain vielä 1958 pidetyssä Brysselin maailmannäyttelyssä Belgiassa.  

Belgian kuningas Leopold II:n siirtomaa-armeija murhasi vain yhtä sukupolvea aikaisemmin Kongossa suunnilleen puolet väestöstä, arviolta kymmenen miljoonaa ihmistä. Belgian kuningas omisti tuolloin Kongon "yksityisesti" ja lie tarkasti yksityistänyt myös maasta ja sen kansasta riistetyt veriset voitot. 


Tarkoitukseni on postailla vielä jotakin eugeniikan tiimoilta myöhemmin, kunhan saan "opiskeltua" yhden keskeneräisen teoksen loppuun. Nyt tyydyn vain linkittämään em. Poemas del río Wang -blogiin, josta pöllin oheiset kuvat. 

Tuosta blogista löytyy paljon vanhaa kuvamatskua, siellä on myös iloisempia aiheita kuvituksineen.


Ps. Pekka ja Pätkä elokuvan esittäminen lienee sitten pahinta, mitä Suomessa voi tehdä? Linkki IS:n juttuun.


***

Ei kommentteja: